| Elokuuta Minä katson läpi liekin Myrskylyhdyn sekä mietin Elokuuta Vastarantaa yö jo peittää Täällä vasta hämärtää Vastarantaa yö jo peittää Minä tyydyn vähempään Pohjatuulta Minä kuuntelen ja mietin Mikä olossani liekin Muistuttaa pohjatuulta Vastarantaa yö jo peittää Täällä vasta hämärtää Vastarantaa yö jo peittää Siivet nuo väriltään Metsän haluan puilta unohtaa Metsän haluan puilta unohtaa Puut ja puiset luut Ja puut ja puiden yllä valvovan kuun Metsän haluan noilta puilta unohtaa | AugustI watch through the flameOf storm lantern and think ofAugustThe opposite shore is covered by nightIt's just getting dusky hereThe opposite shore is covered by nightI settle for lessNorth windI listen to and thinkWhat ever may be in my lifeReminds me of north windThe opposite shore is covered by nightIt's just getting dusky hereThe opposite shore is covered by nightThose wings by their colourI want to forget the forest from the treesI want to forget the forest from the treesTrees and the wooden bonesAnd trees and the Moon watching over treesI want to forget the forest from those trees |
Pekka, an expatriate Finnish man visiting California, was recently diagnosed as clinically depressed, tanked up on anti-depressants and scheduled for controversial Shock Therapy when doctors realised he wasn’t depressed at all - only Finnish.
Mr Pekka, whose characteristic pessimism and gloomy perspective were
interpreted as serious clinical depression, was led on a nightmare journey through the American psychiatric system. Doctors described Pekka as suffering with Pervasive Negative Anticipation - a belief that everything will turn out for the worst, whether it’s trains arriving late, Finland’s chances at winning any international sports event or even his own prospects to get ahead in life and achieve his dreams.
“The satisfaction Mr Pekka seemed to get from his pessimism seemed
particularly pathological,” reported the doctors.
“They put me on everything - Lithium, Prozac, St John’s Wort,” said Mr
Pekka. “They even told me to sit in front of a big light for an hour a
day or I’d become suicidal. I kept telling them this was all pointless and they said that it was exactly that sort of attitude that got me here in the first place.”
Running out of ideas, his doctors finally resorted to a course of “weapons grade amphetamine”, the only noticeable effect of which was six hours of speedy repetitions of the phrases “mustn’t grumble” and “not too bad, really”.
It was then that Mr Pekka was referred to a psychotherapist.
Dr Isaac Horney explored Mr Pekka’s family history and couldn’t believe
his ears.
“His story of a childhood growing up in a grey little town where it rained every day, gloomy snow-filled streets of identical houses and passionately backing a hockey team who never won, seemed to be typical depressive ideation or false memory. Mr Pekka had six months of therapy but seemed to mainly want to talk about the weather - how miserable and cold it was in winter and later how difficult and hot it was in summer. I felt he wasn’t responding to therapy at all and so I recommended drastic action - namely ECT or shock treatment”.
“I was all strapped down on the table and they were about to put the rubber bit in my mouth when the psychiatric nurse picked up on my accent,” said Mr Pekka. “I remember her saying ‘Oh my God, I think we’re making a terrible mistake’.” Nurse Alice Sheen was from Upper Peninsula Michigan, and recognized the descriptions. Identifying Mr Pekka as Finnish changed his diagnosis from ‘clinical depression’ to ‘rather quaint and charming’ and he was immediately discharged from hospital, with a selection of brightly coloured leaflets and an “I love California” T-shirt.
:) Hyvää Itsenäisyyspäivää!| Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä Jotta oppisin itse mitä tunnen Ja tietäisin sen Nyt on mentävä yksin Kulkee pitää ilman varjoo Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää | I surround myself with emptiness to be able to see So that I could learn myself what I feel And would know it Now I must go alone I have to walk without a shadow Some has to be left behind so that the other could find the end |
| Tätä hetkeä kartoin, Tätä väistin, Tätä niin pelkäsin Sen on tultava loppuun Nyt on aika | I avoided this moment I dodged this I was so afraid of this It has to come to an end Now it's time |
| refrain: Viimeiseen tiimaan Tähän päättyy paljon hyvää Paljon kaunista Jonka raajat kuolleet on Tän täytyy mennä näin Vaikka tahtoisin kieltää Koittaa säilyttää Mutta tiedän et on turhaa Armoo viivyttää | refrain: For the last hour A lot of good comes to an end here A lot of beauty whose limbs are dead It must go like this Even though I would like to deny Try to maintain But I know it's no use To delay mercy |
| Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää Vaikka sulkisi silmät kuva Säilyy eikä mee minnekään Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan | Bad omens of silence fill every place So painfully present every moment even if one turns his face away Even if one closes his eyes, the picture Remains and won't go anywhere But still doesn't come close, just keeps on staring |
| Tämä tie meidät kaataa Ei voi jatkaa Ei voi olla näin Sen on tultava loppuun Nyt on aika | This road overturns us Can't continue Can't be like this It has to come to an end Now it's time |
| refrain (2x) | refrain (2x) |
Is it not enough,
there open
golden gates into a new day
and still the earth rotates?
Is it not enough,
you are loved
more and always more
than you are trusted?
Is it not enough,
that rarely
your hands draw a line strong
and real?
...Light delays on its journey
...Days change their faces
...and you travel through the glowing world
Is it not enough,
still will
your emotions burst in front of the broken beauty?
Is it not enough,
always ascending
glowing new ways on the dawn in your journeys road?
...The time rolls on its tracks
...The strong winds cover the earts
...and you travel through the glowing world
Theres sometimes a map of pain on your face
and something web of the sun,
and you know you're still here.
Nothing happens tomorrow.
...Light delays on its journey
...Days change their faces
...The time rolls on its tracks
...and you travel through the glowing world
|
Eikö se riitä,
siellä aukeavat
kultaiset portit päivään uuteen
ja vielä pyörii Maa?
Eikö se riitä,
sinua rakastetaan
paljon ja aina enemmän
ja sinuun luotetaan?
Eikö se riitä,
että joskus harvoin
kätesi piirtää rajan kestävän ja
todellisen?
...Valo viipyy matkallaan.
...Päivät vaihtaa kasvojaan,
...ja sinä kuljet läpi hehkuvan maailman.
Eikö se riitä,
vielä pakahtuvat
tunteesi monta kertaa rikkinäisen kauneuden edessä?
Eikö se riitä,
aina kohoavat
hohtavat uudet reitit aamupäivään matkasi tiellä?
...Aika vyöryy radallaan.
...Tuimat tuulet pettää maan,
...ja sinä kuljet läpi hehkuvan maailman.
On joskus kasvoillasi kivun kartta
ja joskus auringon seitti,
ja tiedät olevasi vielä täällä.
Ei mikään tapahdu huomenna.
...Valo viipyy matkallaan.
...Päivät vaihtaa kasvojaan.
...Aika vyöryy radallaan,
...ja sinä kuljet läpi hehkuvan maailman.
|
| Joka aamu kuljen kotipolkuni
Meri on nyt ilman rantaa,
Olit ensilumen lapsi minussa,
Meri on nyt ilman rantaa,
Kunpa voisin joskus muuhun herätä
Meri on nyt ilman rantaa,
Meri on nyt ilman rantaa,
Taivaani etsintä päättyi kultaan ja kyyneliin. | Every morning I walk a familiar path
|
| "Aurinko ja kuu.
Kaukana tyvenessä
"Kai vuosia olen jo kulkenut Järkähtävät vankat kalliot. "Taivaalla tähdet valaiskaa, | "The sun and the moon. |
| | |
